selostusta

Moi! 
Mun nimi ei ole Mirabella, mutta oon aina rakastanut sitä nimeä, koska mun serkun nimeksi piti tulla Mirabella, ja hän syntyi kuolleena viimeisellä raskausviikolla. Ja omaa nimeäni en halua täällä julkaistavan, koska en halua tulla tunnistetuksi, vaikka tuskin kukaan kaverini tänne eksyy. 

Mä tarvitsin jonkun paikan, jonkun sellaisen mihin voin kirjoittaa mitä vaan ja millon vaan ilman et kukaan kattelee päästä varpaisiin ja pyörittelee silmiään katseella josta voi lukea jo mitä ne ajattelee - ´´säälittävää´´, mä en todellakaan halua että kukaan saa koskaan tietää että oon edelleenkin samanlainen suorastaan idiootti, kun ennen kesälomaa jolloin esitin kaikille niin iloista ja pirteää mukaanlukien mun psykiatri. Tää vaan on mun elämäntapa ja en pysty päästämään irti. 

Mulla on siis keskivaikea masennus ja diaknosoitu bulimia. Näistä ei voi olla ylpeä, ainakaan tuosta ensimmäisestä mainitusta asiasta, mutta jälkimmäisestä en halua päästää missään nimessä irti. Sain myös lääkkeet keväällä, mutta paskanvitut mä niiden syömistä jatkanu, kun aloin huomaamaan kuukaus sitten miten paljon mun ruokahalu on lisääntyny ja miten paino alko nousemaan ja musta tuntuu et se nousee vaan koko ajan. Ai hitto tää kirjotus tuntuu hyvälle toivottavasti löytäisin ns. kanssasisaria! 

Voisin kertoo vähä mun taustoja. Ensinnäkin mä aloin laihduttaa tän vuoden tammikuussa (2013) ja muutamassa kuukaudessa multa hurahti paino vajaasta 90 kilosta reiluun 70kiloon (pituutta löytyy 170cm) ja tarkotus olisi  pudottaa 60kiloon asti. Nyt kiloja on tullut takasin reilu 5 kiloa, tarkasta luvusta en oo varma koska en saa käyttää puntaria kotona ja meillä on melkein aina joku täällä niin pitää vähän salassa käydä ainakun on mahdollisuus. Ja se ainut mahdollisuus on yleensä iltaisin jolloin tietenkään paino ei oo sama kun aamuisin kun ruoka on sulanut mahasta. Mun bulimia ei oo ihan se tavanomaisin että ahmitaan ja yrjötään, ahmitaan ja yrjötään. Vaan mulla on tavallaan paastokausia ja tarkoin suunniteltuja dieettejä, ja sit repsahdan johonkin perusruokaan ja sit oksennan monta päivää kunnes ääntä ei enää aamuisin pihahdakkaan ja sit taas keksin että ohhoh voisinpa alottaa nyt tämmösen dieetin et syön näkkärin päivässä, voiku tuohon normaali ihminen pystyiski pidemmän päälle. Kaikki sanoo mulle et oon laihtunu hirveesti, mut mä en nää itessäni juurikaan mitään eroo tohon tammikuuhun verrattuna, toki se johtuu varmaa tästä sairaudesta mutta mua ei oikein kiinnostakkaan :D haluun vaan laihtua ja paljon! haluun olla kerrankin se porukan kaunein ja nätein ilman että on semmonen olo et vatsa pömpöttää!! 

Tästä nyt innostukissa tulikin hirveen pitkä postaus, kun en oo pitkiin aikoihin blogia kirjottanut (ennen kirjotin ihan omalla nimella lifestyle-blogia, mutta enpähän jaksanut sitäkään enää) mutta mä voisin palata sitten asiaan vaikka huomenna. Ja jos tää vähän tsemppais mua, pysymään kurissa tän lihomisen suhteen! Tästä alkais tää operaatio!

Ja jos joku tän sattuu löytämään, niin tervetuloa <3 mä en ihan näin psykopaatti oo, mut en oikein osannu muullakaan lailla kuvailla mun tilannetta 
-Mirabella