jaarittelua

Oon viettänyt nyt paljon aikaa mun parhaan ystävän kanssa, sen takia en ole juurikaan ehtinyt koneen ääresttä istua. ollaan tapeltu entistä vähemmän, ja ollaan tultu tosi hyvin toimeen. (meidän kaveruus on sitä että vaikka välillä inhotaankin toisiamme yli kaiken ollaan silti samaan aikaan kahdestaan, moni on sanonut ettei meitä voi erottaa vaikka ollaankin niin jääräpäisiä..) Mun mielestäni ystävyys on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, enkä ikimaailmassa haluaisi menettää ystävääni/ystäviäni. vaikka on yksi asia jonka takia ne voisinkin menettää.. paras ystäväni sanoi minulle kun olin parempaan päin keväällä, että jos vielä kerrankin rupean oksentamaan niin hän ei ole enää kaverini, mutta ei ainakaan vielä ole kaveruus mennyt puihin..

 

Mutta tämä bulimiakin on tärkeä ''ystävä'' minulle ja myös todella itsekäs sellainen. Mä olin eilen oksentamatta, se oli ainut päivä tällä viikolla, enkä tosin syönyt edes paljoa mutta oli koko ajan vaan kaikkea menoa. Tänään taas kun heräsin äiti oli tehnyt lämpimiä voileipiä ja käynyt keräämässä vadelmia joten tottakai minä halusin syödä. Onnekseni äiti ja isä lähtivät käymään jossain asioilla ja kotona ei ollut kuin veli minun lisäkseni ja onneksi hänkin oli toisessa päässä taloa joten pääsin reippaasti oksentamaan. Oloni on ollut suht hyvä. Tänään kun siivosin huonettani ja löysin lääkepurkkini mielessäni vilahti ajatus siitä ajasta kun söin niitä. hyi ei enää ikinä!! ne olivat aivan kauheita muuttivat mun mieleni ihan totaallisesti enkä ollut oma itseni yhtään ja sitten vielä saivat minut syömään kuin porsaan ilman mitään omantunnontuskia. luoja sentään mitä touhua.

 

Mä oon lähdössä ensi viikolla matkalle, enkä tiedä milloin seuraavan kerran palaan taas kirjoittamaan, todennäköisesti saatan huomenna vielä kirjoittaa mutta viimeistään sitten perjantaina tai lauantaina seuraavan kerran. :) Mua ahdistaa tuo matka vähän.. tehdään se nimittäin kavereitteni kanssa ja he tietävät syömisongelmistani joten voi tulla syömisen täyteinen matka, mutta päätin, että aion tuon matkan avulla näyttää niille että olen ''parantunut'' ja sitten voin rauhassa jatkaa omaa taivaltani kohti laihuutta, ilman että kukaan on vahtimassa syömisiäni ja tekemisiäni.
Odotan hieman koulun alkuakin jo, koska siellä koen tietynlaista vapautta syömisestä, aamulla en ikinä kerkeä syömään mikä on hyvä, ja koulussa ei tarvitse syödä voin vaikka sanoa et menen käymään kaupassa tai terkkarilla tai jossain tai vaan yksinkertaisesti sanoa ettei ole nälkä. Ja koulun jälkeen 3-4 aikaan voin syödä jotain pientä, ja sepä olisi hienoa jos saisin ruokailuni karsittua yhteen päivässä, alkaisi varmaan paino huomattavastikkin tippua. Myöskin täytyisi käydä lataamassa kuntosalikorttia ja ostaa uudet lenkkarit! voi kun rakastankin syksyä, minulla on silloin synttäritkin, ja ylitän täysi-ikäisyyden kynnyksen, johon mennessä haluan että olen ehtinyt pudottaa 10 kiloa tästä mitä painan. Suhteellisen hyvä fiilis nytten tämän asian suhteen tosin ei tämän aamuisen painoni... Tästä eteenpäin varmaan aika laihdutuspainoitteisia postauksia, onnistumisista (ja epäonnistumisista)

Moikka <3